maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vesirokko


Vesirokko on ollut otsikoissa nyt paljon. Tai lähinnä vesirokkorokote, joka tuli nyt osaksi neuvolan rokotusohjelmaa. Aiemminkin sen on saanut omakustanteisesti. 

Meilläkin on vesirokko ollut nyt puheenaiheena, johtuen siitä, että Tiku ja Pikkuinen Lotta on sen nyt lähiviikkoina sairastaneet. Taku on onneksi sairastanut omansa jo 1-vuotiaana, eli 9 vuotta sitten. Kolmas peräkkäinen rokko tästä kaaoksesta enää olisikin puuttunut.




Olen pohtinut vesirokkorokotetta jo aiemmin. Ja nämä rokoteasiat ovat siitä vaikea pähkäilykohde, että tuntuu, että valitsit sitten miten päin vain, voit valita oikein tai väärin. Voi olla että itse tauti menee helpolla eikä tule jälkitauteja, tai voi olla, että saa hankaliakin jälkitauteja. Jos valitsee rokotteen, voi olla että kaikki menee hyvin ja se antaa suojan loppuiäksi, tai voi olla että rokotteesta saa haittavaikutuksia tai rokote ei suojaakaan kunnolla. Ja minä olen hyvin ennakkoluuloinen kaikkia ns. ylimääräisiä rokotteita, jonka hyödyistä en ole ihan varma. Ja vaikka niitä miten tutkittaisiin, ei aina voida olla ihan varmoja siitä, miten ne elimistössä käyttäytyvät. Mietitään vaikka sitä sikainfluenssarokotetta, joka oli hyvinkin suositeltua ottaa, ja siitä nyt osa ihmisistä saa kärsiä loppuikänsä. Toisaalta sanotaan että mitä vanhempana taudin sairastaa, sitä pahempi se on, ja olin miettinyt, että jossei lapset ole sitä sairastaneet kouluikään mennessä, niin voisin ajatella heidät rokottavani. Eli toisaalta tämän kaiken tautirumban jälkeen olen ihan tyytyväinen, etten joutunut varsinaisesti tekemään päätöstä, annanko rokotteet vai en, kun tauti nyt yllättäen tulla tupsahti kylään.


Meillä on koettu nyt kolme ihan erilaista vesirokkoa. Ja kumottu niitä väittämiä, joita liittyy vesirokkoon.


Aina sanotaan, että mitä pienempänä vesirokko tulee, sitä helpompi se on. Taku oli 1- vuotias, Pikkuinen Lotta 3- vuotias ja Tiku 6 -vuotias sairastaessaan taudin.


Taku 1-veen tauti oli pahin. Valvoin tuskaisen ja itkevän lapsen kanssa viikon, hän kun ei suostunut nukkumaan missään muualla, kuin istuvaltaan sylissäni. Kova kuume oli koko viikon. Toisaalta, hänellä on atooppinen iho, ja se pahentaa ilmeisesti tautia. Ei jälkitauteja.


3- vuotiaan Pikkuisen Lotan tauti oli pahempi kuin 6- vuotiaan Tikun, mutta helpompi kuin 1- vuotiaana sairataneen Tikun. Ensin tuli kova kuume, jota kesti melkein pari päivää, ennen kuin pilkkuja alkoi tupsahdella. Sitten niitä tulikin kovasti. Ja ne kutisivat ja tyttörukka oli tuskainen. Käytiin yöllä suihkussa helpottamassa oloa ja valvottiin tuskaisen lapsen kanssa. Hänelle ostimmekin muiden suosituksesta sitten apteekista vesirokkovaahtoa, jonka pitäisi hillitä kutinaa ja auttaa siinä, etteivät näppylät tulehdu, vaan paranevat nätisti. No, tyttö kiljui suoraa huutoa että vaahto kirvelee, eikä ainakaan myöntänyt, että siitä olisi ollut yhtään mitään apua. Kuumeen alkamisesta viiden päivän päästä alkoi helpottaa ja oltiin voiton puolella ja odoteltiin rauhassa pilkkujen kuivumista. Tai rauhassa ja rauhassa, juosten, pomppien, kuperkeikkoja tehden ja laulaen. Pikkuiselle Lotalle tyypillisesti. Ei jälkitauteja. (ainakaan vielä)
Pikkuinen Lotta oli urhea sairastaja, ja tuskaisena itku kurkussa selitti, että kohta tämä vesirokko menee jonkun muun perheeseen ja tämä on minun viimeinen vesirokkoni.


Tiku 6- veen tauti oli helpoin. poika oli niin täynnä pilkkuja, etten tiennyt edes, että pieneen poikaan voi niitä niin paljon mahtua. Mutta ne eivät kutisseet tolkuttomasti, niin kuin olisi voinut luulla. Laitoin ehkä viiteen puhjenneeseen näppylään aloe veraa, koska ne kuulemma sattuivat. Siinä kaikki. Kerran tai kaksi viikon aikana poika sanoi että kutiaa ja sekin meni ohi vain olkia kohauttamalla. Kuumetta oli taudin keskivaiheilla parina päivänä 37,5 astetta korkeimmillaan. Muutaman särkylääkkeen poika otti päänsärkyyn. Ei jälkitauteja.


Työssä käyville vanhemmille vesirokko on melkoisesti päänvaivaa tuottava. Ja vielä kahden lapset peräkkäiset vesirokot, ja jos talossa on useampi lapsi, niin suurella todennäköisyydellä kaikki sen saavat. Meillä esikoinen oli onneksi taudin jo sairastanut ennen muiden syntymää, ettei ollut kolmattakin peräjälkeen. Sairaan lapsen kanssa saa jäädä palkallisesti kotiin kolmeksi päiväksi. Tämähän ei riitä vesirokossa mihinkään ja toki se kolme päivää virallisesti on muun hoitajan hankkimista varten. Mutta mistäs niitä muita hoitajia noin vaan saakaan, ellei ole verkostoa, sellaista, joka ei käy töissä? Aika hankalasti sitä on palkattavissakaan, ja ihan vieraan ihmisen hankkiminen pienelle sairaalle lapselle ei tunnu sekään ihan ongelmattomalta.


Meille tuotti päänvaivaa myös ensimmäisen rokon jälkeen toisen odottelu. Kun Tiku sairasti tautinsa, oli aika selvää, että Pikkuinen Lotta sen saa myös. Mutta itämisaika on n. 10-21 päivää ja tauti tarttuu 3-4 päivää jo ennen oireiden alkamista. Ja tämä sai minut pohtimaan, miten reilua on viedä Pikkuinen Lotta omiin harrastuksiinsa, koska saattaa tautia levittää. Toki ei ole mitään tietoa koska tauti mahdollisesti on tulossa ja toisaalta voi olla ettei edes tule. Mutta toisaalta ei halua tarkoituksella ketään tartuttaakaan, ja toisaalta on aika tylsää ettei toinen pääse viikkokaupalla harrastuksiinsa, vaikka on ihan terve. Meillä Pikkuinen Lotta jätti osan harrastuksistaan väliin näiden syiden takia ja sitten vielä toisenkin viikon joutui olemaan pois tautinsa kanssa. No harrastamaan ehtii myöhemminkin.


Millaisia ajatuksia teillä on vesirokosta? Oletteko hankkineet rokotteet tai aiotteko ne ehdottomasti nyt hankkia kun ne tulivat osaksi rokotusohjelmaa vai toivotteko ennemmin että lapset sairastavat taudin pienenä?


-E-

3 kommenttia:

  1. Minä oon rokotemyönteinen, joten mielestäni tuo rokote on ehdottomasti hyvä juttu ja meillä lapset sen saavat. Meidän esikoinen on sairastanut vesirokon 4 vuotiaana ja hän oli todella kipeä. Jos olisi silloin 8 vuotta sitten ollut rokote olemassa, jolla olisi välttynyt tuolta kärsimykseltä olisin sen riemusta kiljuen antanut tytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tuuripeliä taitaa olla, kuka saa taudin lievänä ja kuka pahempana. Kaikelta kurjalta me äidit haluamme lapsemme tietenkin säästää <3

      Poista
  2. Itse ottaisin rokotteen näin jälkikäteen ajatellen. Tyttö sai vesirokon 4 vuotiaana, ei ollut mitenkään kovin paha. Noh sitten vesirokko tuli pikkuveljelle 4,5kk ikäisenä, ihan kamalan raju ja jouduin jorvissa käymään. Olen kanssa kuullut, että ei paha jos saa pienenä(tämä taitaa siis olla satua, että pienenä lievempi. Vauva oli näppylöiden peitossa, kuumeessa ja hengitysongelmia. Joten siis kyllä ottaisin rokotteen, varsinkin jos isompi on kerhossa/tarhassa. Terveisin Mari

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit :)