tiistai 28. helmikuuta 2017

Hiihtolomaa Kuusamossa




Meidän perhe vietti hiihtolomaa Kuusamossa. Matka sinne tietysti oli pitkä, reilu 800 kilometriä. Meidän nassikat onneksi ovat ihan hyviä autossa istujia. Menomatkalla yövyimme välillä Oulussa, mutta takaisin päin ajeltiin yhtä kyytiä (Mitä nyt piipahdettiin välillä ostoksilla ja sukulaisissa) ja oltiin yöllä 1.15 kotona.




Tällaisessa automatkailussa on superkätevää kun on tilava auto. Kaunis tämä Volkswagenin Caddy Maxi ei missään nimessä ole, mutta kolmen lapsen kanssa ihan superkätevä. Kun kaikki 7 penkkiä ovat paikoillaan, saa kivasti lapset eri riveille tappelemasta ja tavaraa mahtuu takakonttiin silti ihan kivasti. Ja kun paikoillaan on 5 penkkiä, 3 lasta, eli koroke, istuin ja yksi 4- luokkalainen mahtuvat vierekkäin ihan hyvin ja silloin tavaratilaa on ihan hulvattomasti.


Lähtiessä ei meillä kotona ollut lumesta tietoakaan, kuten kuvasta voi huomata.

Ensimmäiseksi yöksi ajelimme Ouluun. Kauppakeskus Valkeassa ja Noomissa piti tietenkin pysähtyä. Yöksi varasimme Nallikarista pienen mökin. Ja kiva mökki olikin, ihan passeli meidän kokoiselle perheelle, ja ihan edullinenkin, aina kun ei ole helppoa löytää yösijaa viisihenkiselle perheelle. Mökki oli siisti ja kaikinpuolin kiva. Keittomahdollisuus on aina plussaa ja meidän lapset tietenkin olivat innostuneita parvesta, jossa Tiku ja Taku nukkuivat. Äiti ei vaan ollut niin innoissaan tikkaista parvelle, jotka jotenkin vetivät lapsia puoleensa kuin magneetti....

Mökki oli meren rannalla ja alueella paljon tekemistä. Nyt talvella Nallikarissa on talvimaa ja siellä pääsee katsomaan porojakin. Vieressä komeili Oulun Eden, joten jos täällä olisi ollut kauemmin, olisi kylpylämahdollisuuskin ollut lähellä.








Seuraavana aamuna matkamme taas jatkui kohti Kuusamoa ja kylpylähotelli Kuusamon Tropiikkia. Ja tyypillisellä meidän tuurilla Pikkuinen Lotta oli kuumeessa. Meille tämä on tuttua. Tutuksi ovat tulleet kaikki Levin, Ylläksen ja Rukan yksityiset lääkäripalvelut, aina on joku sairaana.

Eli pari ensimmäistä päivää Pikkuinen  Lotta ja äiti makoilivat Kuusamon Tropiikin hotellihuoneessa, mikäpä siinä, siisti huone...




...seinät vaan alkoivat kaatua jo päälle. Niin äidillä kuin tyttärellä. Kuumeen laskettua Pikkuisesta Lotasta muuntui omien sanojensa mukaan Supertyttö ja aika superia oli se, ettei onneksi loukannut itseään pomppiessaan sängyllä ja tuoleilla.

Onneksi Pikkuisen Lotan kuume meni kätevästi ohi ja pääsimme mekin vielä lumipuuhiin ja kylpylään. Sydäntäsärkevää sanoa lapsirukalle, joka on viikkokaupalla odottanut kylpyläreissua, ettei pääse uimaan. Parina viimeisenä päivänä onneksi sitten vielä pääsi pulikoimaankin. Meidän perheelle kylpylähotelli on loistoratkaisu. Pikkuinen Lotta ei vielä ole niin iso, että jaksaisi koko päivää olla rinteessä laskettelemassa, joten toisten lasketellessa on mahdollisuus pulikoida kylpylässä.

Hotellilla on muutenkin kaikkea kivaa aktiviteettia. Vielä kun ehtisi tehdä kaikkea! Hotellin yhteydessä on kylpylän lisäksi leikkipaikka, Angry Birds ActivityPark, keilahalli, ravintola, biljardipöytä, kioski, kolikkopelejä ja vaikka mitä!







Rukan hiihtokeskukseen on Kuusamon Tropiikista matkaa parikymmentä kilometriä. Ei ihan mahdoton matka ajella laskemaan mäkeä. Hotellin vieressä kulkevat hyvät ladut, joten hiihtämään päästiin kätevästi hotellilta.


10 -vuotias Taku laskettelee jo taitavasti ja äidin varoitteluista huolimatta sukset vievät jo metsäreiteille ja suurempiin mäkiin. Tänä vuonna Taku harjoitteli myös lautailua ja sekin alkoi jo sujua kivasti.

6 -vuotias Tikukin laskettelee jo kätevästi. Ja vaikka äiti joutui olemaan hotellilla, niin Tikun kypärään kiinnitetyn Go Pro -kameran ansiosta äitikin pääsi laskutunnelmiin.  Tiku on hyvää hissi- ja rinneseuraa. Höpötys taukoaa yleensä vain laulun ajaksi ja suuri osa lauluista on joululauluja.




3 -vuotias Pikkuinen Lotta oli jo viime talvena rinteessä, ja harrasti vauhdikasta syöksylaskua kiljuen lisää vauhtia. Tällä kertaa homma meni aikalailla samoin. Ei mitään tolkkua. Kolmevuotiaan uhma ja lasketteluharjoitukset eivät myöskään sovi yhteen.













Raikasta hiihtolomaa niille, joilla se on vielä edessä, aurinkoisia pakkaspäiviä myös meille, jotka palaamme taas arkeen!



-E-


maanantai 27. helmikuuta 2017

Lastenvaateliikkeet: Hippu

Hiihtolomareissulla ajelimme Rukalle. Juuri sopivasti ruoka- ja jaloittelutauko sattui Kempeleen kauppakeskus Zeppelinin kohdalle ja pääsin piipahtamaan Hippuun.

Hippu on melko uusi lastenvaate- ja lifestylekauppa, Zeppelinissä ja verkossa. Hipun verkkokaupan löydät täältä.

Hippu myy juuri meidän suosikkimerkkejä. Papu, Vimma, Blaa, Molo, Mainio, Tinycottons... ja monia muita. Hippu taisi olla myös OMINin ainoa jälleenmyyjä. Lisäksi sisustuspuolella on myös kivasti kaikkia ihanuuksia, kuten Little Lovely Companyn lamppuja, Happy Lights -pallovaloja ja Bobleseja, Design Lettersin tuotteita ja printtejä ja vaikka mitä!

Ja mikä parasta, asiakaspalvelu oli aivan huikean hyvää! Iloista, asiantuntevaa ja palvelualtista. En voi kuin kehua! Myymälä oli siisti, avara ja kivasti laitettu, eli oikein passeli paikka käydä hypistelemässä kaikkea ihanaa! Tämä olisi helposti yksi lempparikaupoistani, jossei olisi niin kaukana.











Nyt oli vielä kivasti tuotteita alennuksessa, joten suosittelen piipahtamaan jos sielläpäin ajelette!






-E-

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tossavaisen muistilista kevät 2017


Monet merkit julkaisevat mallistojaan näin alkukeväästä. Välillä tuntuu, että yksi kun on julkaistu saa ruveta jo odottelemaan uutta. Jotta mikään ei mene ohi, keräsimme kaikki tiedossamme olevat päivämäärät tähän yhteen. Toivottavasti tästä on teillekin hyötyä.


28.2. Mainion cosmic-mallisto, drop 1

28.2. Bobo Choses, drop 2

2.3. Gugguu, drop 2 (Colleget) klo 10.00

2.3. Mini Rodini, drop 2. klo 11.00

2.3. Pomp de Luxin SS17 myynti alkaa verkossa

9.3. Adidas Originals by Mini Rodini

21.-23.4. Lapsimessut, Helsinki

Lisää odotettavaa:

- Blaan kevätuutta on tulossa viikolla 10.
- Gugguun drop 3, n. 1kk päästä
- Gugguu julkaisee ensimmäistä kertaa välikausivaatemalliston kevään aikana





-E- & -S-


lauantai 25. helmikuuta 2017

Lasten kanssa matkustaminen ja autolla Keski-Eurooppaan








Ulkona paukkuu pakkanen ja meillä on jo mielessä kesäloma. Tässä samalla kun selaan majoitusvaihtoehtoja, muistin tämän kirjoituksen, jonka olen kirjoittanut vuonna 2015, kun asuimme hetkellisesti Saksassa miehen töiden vuoksi. Nyt täällä tippa linssissä luen tätä ja katselen kuvia, aivan ihania muistoja!

Halusin jakaa tämän nyt myös teille, josko joku saisi siitä jotain vinkkejä ja intoa lasten kanssa reissaamiseen. Meille kertyi tuona aikana aivan järkyttävän monta tuhatta kilometriä ajokilometrejä omalla autolla, mutta se kannatti ja nykyään ei epäilytä lähteä autolla lasten kanssa kauaskin.

Lasten kanssa matkustaminen ja Keski-Eurooppa

Tämä on ollut ainutlaatuinen vuosi. Ja me haluttiin ottaa siitä kaikki irti. Normaalisti reissataan muutaman kerran vuodessa, nyt reilu puolen vuoden aikana on pikaisella laskutoimituksella koluttu ainakin 11 maata, osa useampaan kertaan. (Ranska, Italia, Monaco, San Marino, Itävalta, Sveitsi, Liechtenstein, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Slovakia ja tietty Saksa)

Kun majailee Saksassa, keskellä Eurooppaa, on kaikki lähellä ja helppo valloittaa omalla autolla. Vaikka jossain käytiin liki joka viikonloppu, harmittavan monta paikkaa jäi silti näkemättä. Alkuvuodesta lapset sairastelivat paljon, joten joitain reissuja jouduttiin perumaan, osa ei vaan yksinkertaisesti mahtunut kalenteriin.

Eli monen monta kertaa pakattiin tavarat ja vyötettiin kolme lasta vuokra-auton takapenkille ja lähdettiin matkaan. Kilometrejä kertyi tuhansia ja taas tuhansia. Tietenkin autossa istuessa kiukuteltiin, mekkaloitiin ja valitettiin, niin etu- kuin takapenkilläkin. Välillä teki mieli kieltää äiti-sanan käyttö, tai sanoa että valitettavasti äiti on juuri nyt suljettu, ole hyvä ja yritä myöhemmin uudelleen. Mutta loppujen lopuksi kaikki on mennyt tosi hienosti ja lapset ansaitsevat autossa istumisesta ainakin pari mitalia jokainen.

Meillä on kyllä DVD-soittimet autoon, mutta ne taisivat olla mukana yhdellä reissulla. Ipadillä pojat pelaisivat tietysti mieluusti, mutta todella vähän ja harkiten heidän on sillä annettu pelata, lähinnä tylsillä teillä. Koska minusta pitää osata istua autossa jonkun verran ihan tekemättä mitään, miettien ja leikkien omiaan tai vaikka bongaten rekisterinumeroita, ja ennenkaikkea pitäisi nähdä ja kuulla, kun äiti hihkuu kesät talvet alppien huikeutta kerrasta toiseen.

Miten lasten kanssa sitten voi ja jaksaa reissata niin paljon? Monta asiaa kun oppii ottamaan ennalta huomioon, kaikki on oikeasti aika helppoa. Tietenkin aina tulee jotain ja pitää lennosta vaihtaa suunnitelmaa ja venyttää pinnaa, ja tietenkin minulla on kolmen vauhdikkaan lapsen äitinä ehkä vähän vääristynyt kuva siitä, mikä on rauhallisesti, hyvin tai kätevästi. 





Pakkaaminen. Kun on normaali farmariauto, kolme lasta ja rattaat, ei voi pakata kuin välttämättömimmät. Jo senkin takia, että kuski näkee autobahnilla takaikkunasta ulos ja tietenkin myös siksi, että reissusta tarttuu aina jotain kotiinviemisiä. Aina se yhtälö, että syödään autossa plus pakataan mahdollisimman vähän, ei ole niin kätevä, mutta onkos se nyt sitten niin tarkkaa, jos vähän on tahraa jossain...

Pohjatyö pitää tehdä kunnolla. Tutkia kohdetta, minun paras ystäväni Google auttaa kovasti. (Sillä löytää esimerkiksi tosi kätevästi koko Euroopan Mini Rodinin lastenvaatteita myyvät kaupat ja niiden osoitteet, myös niiden, joita ei enää ole olemassa) Lasten kanssa ei saa odotukset ja to do-listat olla liian tarkkoja tai liian pitkiä. Yleensä reitit ja kohteet valitaan niin, että saadaan jokaiselle ns. Pakolliselle pysähdykselle myös jotain katseltavaa. Jokaisesta kohteesta valitaan yksi tai kaksi nähtävyyttä, jotka halutaan nähdä. Ja aina tehdään myös suunnitelma B. Listalle valitaan myös aina joku lapsille suunnattu juttu, jotta heilläkin on jotain odotettavaa. Pitää myös mennä fiiliksen mukaan, jos tuntuu, että takapenkin porukka ei tahdo pysyä housuissaan, pysähdytään lähimpään leikkipuistoon tms ja yhdistetään siihen vaikka syöminen, vaikka se olisikin tunnin etuajassa, jotta ei koko aikataulu mene sekaisin. Tarkat rytmit saa muutenkin unohtaa reissun ajaksi. Päikkärit nukutaan autossa tai kärryissä silloin kun siihen on mahdollisuus ja ruoka-ajat ja tavat heittelevät varmasti. Ja vaippa kannattaa vaihtaa aina kun pysähdytään, ettei käy vanhanaikaisesti, tämä olisi syytä jo minunkin muistaa.tai edes ne vaipat.

Lähtö. Saksassa ruuhka on vähän eri luokkaa kuin ne ruuhkat, joihin Suomessa olen törmännyt. Esimerkiksi ajelimme Garmish-Partenkircheniin katsomaan mäkihyppyä nelisen tuntia ja takaisin noin seitsemän. Tämä opetti sen, että lähtöajoilla ja päivillä on väliä. Muutenkin on kätevää lähteä aamuyöstä, jolloin lapset, ainakin meidän kolmikon pienemmät (ja äiti) jatkavat uniaan vielä autossa.

Eväät. Jos meinaa reissata lasten kanssa pitkiä matkoja autolla, on kätevää ottaa eväät. Muuten matka venyy ja venyy. On helpompi syödä autossa ja ajaa lujaa kohteeseen ja päästä ajoissa perille kuin pysähtyä koko ajan. Tietysti vessataukoja on pakko pitää. Pakkaan edellisenä iltana eväät valmiiksi, jotta ei sen takia tarvitse herätä vielä aiemmin. Aamupalaksi voi tehdä leivät, ottaa juotavaa jogurttia yms ja päiväruuaksi useimmiten valikoituu lähikaupan paistopisteeltä pikkupitsoja ja kilotolkulla valmiiksi pestyjä pikkutomaatteja, kurkunpätkiä ja hedelmiä. Ja hätätilanteita varten piilotan laukkuuni tikkarit, rusinoita tai jotain muuta yhtä kätevää takapenkin rauhan saamiseksi kuntoon. Ja tämä kaikki on sitten ihanasti siivottavissa auton penkeiltä loman jälkeen, mutta murehditaan sitä vasta sitten ;)
Autoon on hyvä tietty pakata myös reilusti paperia, kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä, jotka ovat tosi käteviä silloin kun se juotava jogurtti kaatuu sinne tuuletinräppänään. Myös pumpulipuikot on tässä kohtaa kultaakin kalliimpia. Tietysti sillä käsipyyhepaketilla saa takapenkille myös hetkeksi hiljaista. (Seuraavasta kuvasta huolimatta meilläkin alle 3- vuotias matkustaa selkä menosuuntaan)




Hotelli. Koska kyse on Keski-Euroopasta, ei voi aina valita Scandicin hotellia. Se olisi kyllä kätevää ja voisi aina luottaa siihen, että taso on edes jonkinlainen. Me varasimme oikeastaan kaikki majapaikat booking.comin kautta. Ensimmäisenä kriteerinä oli se, että käyttäjien arvosanan tulee olla vähintään n. 8. Lisäkriteereinä pysäköintimahdollisuus ja wi-fi. Ensimmäisenä tietysti katsastimme kohteesta mahdolliset uima-altaalliset hotellit, koska se on kätevää. Kun on kierrelty päivä katselemassa nähtävyyksiä ja kauppoja, on kiva lasten kanssa päästä uimaan. Ja sitä lapset taatusti odottavat ja saa ihanasti vastata viiden minuutin välein kysymykseen : "joko mennään hotellille?". Jos allasta ei ole saatavilla, bed and breakfast - ja maatilamajoitustyyliset paikat on omiaan lasten kanssa. Pihaa ja katseltavaa. Frankfurtissa piipahtaessamme yövyimme ihanassa Cafe del Maarissa ja jatkoimme siitä beneluxmaihin. Hotellin oli alakerrassa kahvila/ravintola ja ihana jäätelövalikoima, joten siellä viihtyivät kaikki.


Talvella reissasimme Sveitsissä ja Itävallassa, alpeilla tietysti lapsia oli helppo viihdyttää laskettelurinteessä ja pulkkamäessä, perheen äiti sen sijaan ilahtui erityisesti vuoristojen liukkaista ja kapeista serpenttiiniteistä ja vieressä avautuvista rotkoista...




Keväämmällä kiertelimme eri kaupunkikohteita ja lapset kulkivat mukana niissäkin tosi kivasti. Etukäteen kun tutkii, niin löytyy lapsillekin mielekästä katsottavaa ihan varmasti. Kätevästi kaupunkikohteet onnistuu niin, että ihan ydinkeskustasta etsii parkkitalon osoitteet ja ajaa sinne. Toki tämä vaatii kuskilta monessa paikassa melkoista pähkähulluutta, mutta sitä onneksi miehessäni ripaus onkin. Hatunnosto kuskille, melkoisilla kujilla on ajeltu...


Koko perheen suosikkireissu kaupunkikohteista taisi olla Wienin reissu. Tarjolla oli äidille ihka-aitoa Sacherkakkua ja koko perheelle huikeita rakennuksia, hevoskärrykyytiä ja ihan mahtava Prater-tivoli. Samalla reissulla piipahdettiin Bratislawassa ja linnan rauniot jaksavat kiinnostaa ainakin meidän poikia kerta toisensa jälkeen.

Wienin lisäksi myös Hollantiin on pakko päästä joskus uudelleen!


Shoppailureissuista ei kyllä tämän sirkuksen kanssa tarvitse edes unelmoida. Eikä siihen ehkä olisi edes tarvetta koko perheen lomalla. Muutamassa kaupassa sen sijaan nassikat jaksavat hienosti silloin tällöin pistäytyä, erityisesti niissä, joissa myydään Legoja. Myös museoihin tutustumisen jätimme väliin, samoin kirkkojen tutkimisen sisältäpäin. Ulkoilmanähtävyydet ja näkötornit sen sijaan oikein suosiollisia.


Kesällä reissaaminen on asteen verran helpompaa. Ei tarvitse miettiä onko vaatetta liikaa vai liian vähän, lämpötilan vaihteluja ja kun kohteina on kesäkohteet, uima-altaan löytyminen on helpompaa ja lapset viihtyvät taatusti. Me ollaan aiempina vuosina käyty etelässä sillä periaatteella, että mahdollisimman paljon vesipuistoa hotellin pihaan ja all inclusive, niin loma on oikeaa lomaa. Nyt lomailimme Ranskan rivieralla ja Italiassa pienemmissä huoneistohotelleissa, pienemmillä uima-altailla. Ja tykästyin todella paljon. Rauhallinen allasalue ilman tungosta ja hälyä, kenenkään ei tarvinnut juosta altaasta toiseen kenenkään perässä, eikä liukumäkiin. Saatiin lojua altaassa koko perhe ihan rauhassa ja tarpeen tullen käydä nakkaamassa nakit uuniin tai tekemässä pikainen jauhelihakastike. Mieli ja sielu lepäsivät ihan eri tavalla! Less is more, luulen!






En ole myöskään ollut ikinä mikään rantaihminen. Joten en kovin paljoa ole rannalle lastenkaan kanssa mennyt. Nyt toesin senkin olevan superkätevää. Viltti, eväät ja kassillinen hiekkaleluja, niin rentouttavaa lomaa! Kunhan muistaa pakata jokaiselle ihan oman lapion, niin ei tarvitse tapella mistään. Paitsi, kun poislähdön aika koittaa.



Autossa istuessa on kovasti koitettu jutella menneistä ja tulevista kohteista ja historiasta. Onneksi mieheni taitaa sen historian puolen aavistuksen minua paremmin... Kun näistä on juteltu, kiinnostaa lapsiakin se kohdekin enemmän. Toki silti voi käydä niin, että 8- vuotias pitää mitä älyttömimpänä ideana mennä Veronaan asti katsomaan pelkkää parveketta!


Meillä on myös koko perheen yhteinen keräilykohde. Me ostetaan jokaisesta käymästämme kohteesta matkamuistoksi sen paikan lumisadekuula. Ihania muistoja ja seikkailuja on saatu kuulaakauppaa etsiessä ja niitä valitessa. Ihan joka paikasta ei olla kuulaa edes saatu.




Niin paljon nähtiin huikeita juttuja ja tehtiin ihania muistoja. Meidän 8-vuotias onneksi jotain voi tästä muistaakin ja toivottavasti auttaa häntä myös koulutiellä. Sen verran monta kertaa ylitettiin esimerkiksi Tonava ja muistin joka kerta asiasta hihkaista. Joten olisin todella yllättynyt, jos hän sitä ei tulevaisuudessa muistaisi. Vähän tekisi itsekin mieli palata historian ja maantiedon tunneille, kun nyt olisi niitä kokemuksia, joihin ne kaikki tiedot voisi liittää.

Rikas on ollut tämä vuosi tähän asti, hiukan jännittää, miten tottuu taas olemaan kotona, suomessa ja paikoillaan, kun ei noin vain voi hypätä autoon ja olla parissa tunnissa jo ihan eri maassa, tunnin sisään neljässä eri maassa.






Jokos teidän ensi kesän lomamatkat on suunnitteilla?



-E-

Perjantaiteema: Lasten kanssa - Kimalletaidetta

Tämän viikon puuha on hyvin hyvin helppo ja yksinkertainen. Sellainen, minkä tarvikkeet voi hyvin olla jokaisella jemmassa siltä varalta, että haluaa nopeasti saada jotain puuhaa lapsille. Tätä ideaa soveltamalla saa tehtyä vaikka kivoja kortteja esim. pääsiäiseen.

Tämä päivä on ollut hirveä härdellipäivä, joten tällainen pieni puuha oli oikein sopiva iltapuuhaksi, koska tämä ei vaadi mitään valmisteluja eikä isoa tilaa.

Tarvitset: 

  • Nestemäistä liimaa
  • Kimalletta (mielellään muutamaa
    eri väriä, mutta yksikin riittää)
  • Pahvia




Tee näin:

  •  Piirrä liimalla haluamasi kuviot pahville. Helpoin olisi, jos liimapurkissa olisi sellainen kärki, että suoraan sillä voi piirtää, mutta liimalla voi myös piirtää esimerkiksi jollain tikulla. 
  •  Ripottele liimakuvioiden päälle haluamasi värisiä kimalteita. 
  • Pyörittele paperia varovasti niin, että kimalteet tarttuvat joka puolelle liimaakuvioita. 
 




Sikuriina halusi ensimmäisenä piirtää mummon. Mummolla on kuulemma
vahvat reidet, joten pitihän nekin piirtää kuvaan :D



Tämän valmistukseen meni Sikuriinalta viitisen minuuttia. Mustasta pahvista kimalteet näkyy tosi hyvin. Valkoisessakin näkyy kimalle kivasti, mutta siitä ei nää niin helposti, mihin kohtaan on liimalla piirtänyt, joten suosittelen ottamaan mahdollisimman tumman värin.

Sikuriina halusi tehdä vielä kukkataulun ja lisäksi itse kokeilin pääsiäistä ajatellen pääsiäispupun ja -munien tekoa. Ajattelin kokeilla seuraavaksi, pystyisikö tällä tyylillä koristelemaan kananmunat pääsiäiseksi. 


Meillä tosiaan menoa on tänään riittänyt, joten kuvien napsiminenkin oli ajoittain todella haastavaa. Sikuriina ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja tunki väkisin itsensä jokaiseen kuvaan. Näissä tunnelmissa rauhoitumme viikonlopun viettoon ja toivotamme teillekin rauhallista viikonloppua.


-S- & -E-