perjantai 2. syyskuuta 2016

Perjantaiteema: Iltasatu nro3

Kuurupiilosilla

Tossavainen havahtuu makoisasta unesta, kun joku koputtelee hänen ovelleen. Hän nousee tokkurassa ylös sängystä ja laahustaa ovelle. Kuka kumma on ennen aamu kuutta hänen oven takanaan,  Tossavainen pohtii ovea avatessaan. Hän saa ovea vasta hieman raotettua, kun ovi lennähtää selkosen selälleen ja Super-Sini Papusen iloinen virnistys on häntä vastassa. "Huomenta, se on aamu nyt. Onhan? Nyt voimme lähteä pelaamaan piiloa, voimmehan? Jooko-jooko? " Sini hihkuu innoissaan hyppien Tossavaisen ympäri niin nopeasti, että Tossavaista alkaa oikein pyörryttää. Silloin Tossavainen muisti, että he olivat Sinin ja ystävien kanssa sopineet leikkivänsä aamulla heti herättyään piiloa. Tossavainen juoksee hakemaan yöpöydältä sinisen sukan jalkaansa, hieroo viimeisetkin unihiekan rippeet silmiltään ja kaappaa banaanin mukaansa aamupalaksi.

Sini ja Tossavainen saapuvat sademetsän laidalle, jossa voimamiehenpoika Rim sekä mini-Robin jo odottelivatkin heitä. Ystävykset tervehtivät iloisesti toisiaan ja päättivät, että Rim saisi tällä kertaa etsiä muita piilopaikoistaan. Rim peittää silmänsä käsillään ja alkaa laskea "Yksi, Kaksi, Kolme, Neljä... " ja muut säntäävät etsimään hyviä piilopaikkoja. Sini juoksee suoraan metsän osaan, jossa sijaitsee hänen lempipiilopaikkansa. Punertavat sammaleet ja suuret kuusia muistuttavat puut tekevät paikasta erityisen kauniin. Sini päättää piiloutua suuren kannon koloon, jossa on molemmilla puolilla leveät kolmion malliset juuret, joista muodostuu taskun näköiset kolot. Sini loikkaa toiseen koloon odottelemaan Rimin tuloa.

Robin ei aiemmin ole sademetsässä käynyt, vaikka se sijaitsee hyvin lähellä heidän kotia. Uusi paikka hieman jännittää häntä, joten hän ei uskalla lähteä syvälle metsään etsimään piiloa, vaan päättää etisä piilopaikan hyvin läheltä lähtöpaikkaa. Hetken kuljettuaan metsän laitaa Robin huomaa pellon, joka oli täynnä mystisen kauniita kukkia. Keskellä peltoa oli iso kivi, jonka vieressä oli lauma yksisarvisia syömässä. Robin hiipii kiven taakse piiloon katselemaan yksisarvisten kirmailua.

Tossavaisen silmissä kutitteli edelleen unihiekka ja maha mourusi kovasti yhdestä banaanista huolimatta. Hänen pitäisi löytää piilo, missä voisi ottaa mahdollisesti vielä pienet torkut ja vielä parempaa olisi jos siellä olisi jotain makoisaa syötävää. Tossavainen raapi päätään ja mietti, mietti niin kovin, ettei huomannut ajankulua. "Viisikymmentä, tullaan" Tossavainen havahtuu ajatuksistaan, siihen kun Rim on lopettanut laskemisen. Tossavaiselle ei jää aikaa ajatella, vaan paniikissa hän kiipeää palmuun, jonka juurelle hän oli jäänyt piilopaikkaa pohtimaan. Sininen sukka juuttuu palmun epätasaiseen runkoon, mutta Tossavaisella on niin kiire, ettei hän edes huomaa, että sukka luisuu pois hänen jalasta ja jää killumaan puunrunkoon. Juuri ennen kun Rim pyrähtää palmun ohi, Tossavainen loikkaa palmun lehtien sekaan piiloon.

Tossavainen ottaa mukavan asennon  palmun lehdellä ja alkaa miettiä retkiä, joita he usein serkkujensa musta-apinoiden kanssa tekevät puiden latvustoihin. Äiti tekee aina ihanat eväät retkille mukaan, useimmiten repusta löytyy ainakin banaania ja vesimelonin paloja, siten hauskasti puolikuun mallisesti leikkattuja. Lempeä tuuli heiluttelee hiljalleen oksaa, Tossavaisen silmät vaipuvat kiinni ja pian palmunlatvasta kuuluu vaimeaa tuhinaa.

Sillä välin, kun Tossavainen on vaipunut uneen, on Rim löytänyt Sinin ja Robinin. Sini ei ollut malttanut pysyä hiljaa paikallaan, vaan oli ruvennut hyräilemään mieleensä tullutta lempikappaletta. Aluksi vaimeasti, mutta eihän kukaan pysty vaisusti hyräilemään lempikappalettaan, joten hyräily muuttui pikkuhiljaa kovaääniseksi lauluksi. Rimin ei tarvinnut kuin mennä ääntä kohti ja sieltä hän löysi Sinin tanssivan ja laulavan "gugguu gugguu, piggu lanttu nugguu.."-laulua iloisena. Robin taas oli uteliaisuuksissaan mennyt liian lähelle yksisarvisia ja pelästyttänyt ne niin, että Rim kuuli yksisarvisten kirmaamisen ja hirnumisen jo kaukaa. Enää Tossavainen löytämättä, Sini ja Robin lupasivat auttaa Rimiä etsinnöissä.

Lapset olivat etsineet tossavaista kauan, ikuisuuden, siltä se ainakin tuntui. Tossavaisesta vaan ei näkynyt jälkeäkään. "Tossavainen, missä olet? Tule jo pois piilosta" Rim oli useaan otteeseen huhuillut saamatta vastausta. Juuri kun lapset olivat päättäneet lähteä hakeamaan, kuulee Sini outoa murinaa. Aluksi hän ajatteli että he ovat herättäneet metsän Mustakarhun, sen joka seisoo uhkaavasti kahdella jalalla ja levittelee tassujaan, mutta sitten hän huomaa palmussa roikkuvan tutun sinisen sukan ja alkaa hervottomasti kikaattamaan, niin että vatsaa oikein sattuu. Hän oli pelästynyt Tossavaisen kuorsausta.

Lapset herättivät Tossavaisen ja lähtivät helpottuneina kotia kohti. Kaikilla oli kova nälkä. Muut odottivat kovasti myös päiväunille pääsyä, sillä metsässä juoksentelu, oli väsyttänyt heidät. Tossavaista tosin ei väsyttänyt yhtään. Ihmekös tuo, kun hän oli nukkunut sikeäasti toisten etsiessä häntä. "Ensi kerralla sinä Tossavainen saat luvan olla kyllä etsijä" Rim sanoo naurahtaen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit :)