Perjantaiteema: iltasatu nro5

Pullopostia

Tossavainen ja mini-Robin kulkivat rannalla etsien aarteita. Tossavainen tiesi, että tänään olisi hyvä mahdollisuus löytää mitä hienoimpia tavaroita, koska vesi oli noussut yön aikana todella korkealle tuoden mukanaan veden alla kauan kadoksissa olleita esineitä. He saapuvat poukamalle, jossa on kullankeltaista samettisensileää hiekkaa. Poukaman keskellä on ihan rannan tuntumassa palmu, jonka juurella seisoo uljaana näyttävännäköinen lintu pitkineen jalkoineen. Pojat tapittavat hievahtamatta kookasta lintua. Kumpikaan ei ollut nähnyt noin valtavan kokoista lintua aiemmin.

Lintua ihastellessa Robin huomaa palmun vieressä jonkin erikoisen esineen. Esine kimalteli auringonvalossa kauniisti. "Tuon on pakko olla aarre" Robin kuiskaa Tossavaiselle osoittaen kummallisen näköistä esinettä. Kuumeisesti he miettivät keinoa päästä esineen lähelle. "Juokse tuonne ja nappaa aarre" Robin ehdottaa Tossavaiselle, joka tuijottaa edelleen lamaantuneena kookasta lintua. "En varmasti mene, jalkani on kipeä ja mahakin kramppaa." Tossavainen tuijottaa pelästyneen näköisenä Robinia. Oikeasti häntä ei satu mihinkään, hän vain hieman pelkää lintua, mutta ei  haluaisi tunnustaa sitä Robinille.

Kuumeisen keskustelun jälkeen oli sotasuunnitelma valmis. Tossavainen pyydystäisi kalan, jolla linnun saisi houkuteltua kauemmaksi aarteesta. Kun linnun huomio kiinnittyisi muualle, pojat juoksisivat nappaamaan nopeasti aarteen ja kipittäisivät kallionkolon suojaan tutkimaan sitä. Suunnitelmasta innostuneena Tossavainen sukeltaa mereen toivoen, että löytäisi pian hyvän syötin lintua varten. Ihan kuin tilauksesta suuri pallokalaparvi lähestyy Tossavaista. Hän nappaa hännällään yhden pullean kalan ja palaa ylpeänä rannalle. "Voitko kuvitella, löysin virheettömän yksilön, juuri sopivan kokoisen, enkä edes joutunut kauaa metsästämään." Tossavainen hihkuu Robinille.

Tossavainen heittää kalan rannalle linnun lähelle. Kuluu tovi ja toinenkin, eikä lintu hievahda minikään. Kala ainoastaan on onnistunut sätkimään itsensä melkein takaisin veteen. Juuri kun kummankin kärsivällisyys alkaa loppumaan ja paikat puutumaan paikallaan olosta, lipuaa kaksi kaunista pastellinväristä joutsenta rantaan. Kun joutsenet pienen jaloittelun jälkeen jatkavat matkaa merelle, huomaa Tossavainen, että palmun juurella nököttänyt lintu on poissa. Se oli lähtenyt sinä aikana kun pojat olivat katselleet joutsenten puuhia. Innoissaan Tossavainen juoksee poukamalle aarteen luokse. "Mitä kummaa, tämähän on vain tylsä vanha pullo." Tossavainen hämmästelee kaivettuaan sen esille hiekasta. Pettyneenä hän meinaa heittää pullon menemään, mutta Robin ehtii nappaamaan pullon Tossavaiselta.  Hän oli nimittäin huomannut, että pullon sisässä on jotain.

Robin nappaa pullon Tossavaisen kädesta ja alkaa avaamaan pullon korkkia. Pienen ponnistelun jälkeen korkki aukeaa ja pullon sisältä tippuu kauniisti koristeltu käärö, jonka sisällä on kirje. Robin lukee kirjeen ääneen:

Hei! 

Olen Pen Cili. 

Seitsemän vuotias. 

Poika.

 Minulla on kala, joka asuu huoneessani pienessä akvaariossa.

Tänään minulla on tylsää.

 Siksi päätin kirjoittaa teille kirjeen ja piilotttaa sen tähän hienoon pulloon. 

Toivottavasti pidätte tästä. 

Terveisin,

Pen

p.s. laitoin  pulloon myös siskoni lempirusetin, sen mintun värisen, kostoksi siitä, että hän rikotti aamulla MINUN pitkän junaradan. 

p.p.s. Älkää kertoko hänelle, että se olin minä, joka sen rusetin nappasin hänen pöydältään, suuttuu muuten todella paljon.

Robin virnistää ja taittaa kirjeen kauniisti takaisin pulloon ja ojentaa rusetin Tossavaiselle, joka pohtii päivän tapahtumia mielissään. "Tänään oli hyvin hassu ja erikoinen päivä. Näimme Kookkaan linnun, kauniit joutsenet, nappasimme pallokalan, saimme pullopostia ja ihanan rusetin." 

Perjantaiteema: iltasatu nro4

Yllätysjuhlat

Melli Mainio oli lettipäinen tyttö, joka asui Tivolikadulla, Hattarasaaren etelälaidalla, omenatarhan katveessa. Tänään hänellä oli maailman tylsin päivä, sillä hän oli kuumeessa. Silloin ei auta muu kuin  maata riippumatossa ja juoda punasipulimehua. Ne ovat oiva konsti sitkeään kuumeeseen, oletko koskaan kokeillut?

Tossavainen, Super-Sini Papunen, voimamiehenpoika Rim ja  Mini-Robin sen sijaan olivat hyvissä voimissa. He istuivat Super-Sinin puutarhassa ja joivat herkullista raparperimehua ja söivät rinkeleitä.  Tossavainen kirjoitti muistikirjaansa kynä sauhuten. Kaverukset suunnittelivat yllätysjuhlia. Heidän ystävällään Mellillä olisi syntymäpäivät ja mikä olisikaan hauskempaa kuin yllättää hänet kunnon yllätysjuhlilla?
-Kakku, koristeet, paikka... Kirjoitti Tossavainen. Heidän pitäisi ehdottomasti tänään jo alkaa koristella paikkaa ja sopia Rouva Papusen kanssa kakun leipomisesta. Lakritsia, lakritsia pitää myös ehdottomasti olla! Se kun on Melli Mainion lempparia!

Kaverukset valitsivat juhlien paikaksi puumajan, joka oli Papusten pihamaalla. Sinne olisi helppo kuljettaa kakkukin, jonka Rouva Papunen oli luvannut leipoa. Vai olisiko helpompaa kantaa hella puuhun? Super-Sini kuurasi puumajaa vimmatusti. Pitihän juhlassa olla siistiä! Tossavainen kiipeili ketterästi katonrajassa ja ripusteli koristeita ja valonauhaa. Rim järjesteli huonekalut paikoilleen niin, että kaikki mahtuisivat saman pöydän ääreen istumaan.  Robin viritteli kaiuttimia, jotta juhlaan saataisiin myös musiikkia.

Viikonlopun aikana Mellin kuume alkoi helpottaa. Maanantaiaamuna Melli heräsi terveenä ja pirteänä. Kuume oli tipotiessään ja hän mahassaan kihelmöi, aivan kuin hänen mahassaan lentelisi sudenkorentoja! Oli hänen syntymäpäivänsä! Hän pujottautui nopeasti pääskykuvioiseen mekkoonsa ja säntäsi ulos, kaikkein tärkeintä hänelle, oli saada olla ystäviensä kanssa juhlapäivänään!

Ensin hän juoksi Tossavaisen luo, Tossavainen oli aina sellainen unikeko, että hän olisi varmasti vielä loikoilemassa sängyssään. Mutta Mellin hämmästykseksi Tossavainen ei ollutkaan kotona. Melli päätteli, että tietysti Tossavainen on mennyt Super-Sinin luo. Sinne sännätessään Melli muisteli, miten hyviä lakritsirinkeleitä Rouva Papunen aina teki aamiaiseksi, ja kuvitteli itsensä toisten kanssa aamupalapöytään, nam! Mutta mitä ihmettä, Sinikään ei ollut kotona! Mihin kummaan toiset ovat menneet heti aamusta? Melliä ihmetytti kovin ja hän kiiruhti Voimamiehenpoika Rimiä tapaamaan. Rim ei ollut kotona ja Herra Voimamies kerto Mellille, että Rim oli lähtenyt Tossavaisen, Super-Sinin ja Mini-Robinin kanssa telttailemaan yksisarvisten saarelle sateenkaarisillan päähän ja että he palaisivat vasta huomenna. Kaikki olivat luulleet että Melli oli vielä sairaana.

Melli istahti katukivetykselle. Hänen teki mieli itkeä. Oli hänen syntymäpäivänsä ja kaikki hänen rakkaat ystävänsä olivat poissa!

Melli laahusti surkeana puputennareissaan kotiin. Puhelin soi. Rouva Papunen soitti. Hän kysyi, voisiko Melli tulla auttamaan häntä, koska puumajassa oli pieni kolo ja Rouva Papusen uhana korvakoru oli pudonnut sinne. Hän tarvitsi jonkun lapsista auttamaan häntä koska hän ei itse mahtunut sitä hakemaan ja muut lapset olivat retkellä. Melli lupasi ja lähti heti kohti Papusten pihamaata ja puumajaa.

Perille päästyään Melli kiipesi puumajaan ja avasi oven. Rouva Papusta ei näkynyt missään, mutta voi, mitä hän näkikään!
Kaikki oli niin kaunista! juhlavalot tuikkivat kaikkialla, kattoon oli ripustettu pompomeja ja viirinauhaa, ilmaBallot koristivat joka paikkaa! Pöytä oli katettu niin kauniisti ja maljakossa oli hänen lempikukkiaan. Pöytä notkui herkkuja! Sinisiä popcorneja, rinkeleitä, lakritsia, vaahtokarkkeja ja maailman kaunein täytekakku, joka oli koristeltu kynttilöin ja marjoin! Melli oli häkeltynyt. Mitä tämä tarkoitti?

Yhtäkkiä kuului huuto: "YLLÄTYS!" ja piilopaikoistaan esiin ryömineet Tossavainen, Sini, Robin ja Rim lauloivat Mellille onnittelulaulua niin että koko puumaja raikui! "Te huijasitte minua! Te kaikki! Ja Rouva Papunen ja Herra Voimamieskin!" Voi miten Melli oli onnellinen, kaikki olivat sittenkin muistaneet hänen syntymäpäivänsä ja hän sai sittenkin viettää tämän päivän ystäviensä kanssa!

Synttäriseurue herkutteli, leikki ja nautti toistensa seurasta koko illan. He nauroivat poskensa kipeiksi ja kaikilla oli niin muka vaa! Illalla nukkumaan mennessään Melli vielä mietti päivää. Tämä oli ollut täydellinen syntymäpäivä! Hän nukahti hymy huulillaan. Hyvää yötä Melli!

Perjantaiteema: Iltasatu nro3

Kuurupiilosilla

Tossavainen havahtuu makoisasta unesta, kun joku koputtelee hänen ovelleen. Hän nousee tokkurassa ylös sängystä ja laahustaa ovelle. Kuka kumma on ennen aamu kuutta hänen oven takanaan,  Tossavainen pohtii ovea avatessaan. Hän saa ovea vasta hieman raotettua, kun ovi lennähtää selkosen selälleen ja Super-Sini Papusen iloinen virnistys on häntä vastassa. "Huomenta, se on aamu nyt. Onhan? Nyt voimme lähteä pelaamaan piiloa, voimmehan? Jooko-jooko? " Sini hihkuu innoissaan hyppien Tossavaisen ympäri niin nopeasti, että Tossavaista alkaa oikein pyörryttää. Silloin Tossavainen muisti, että he olivat Sinin ja ystävien kanssa sopineet leikkivänsä aamulla heti herättyään piiloa. Tossavainen juoksee hakemaan yöpöydältä sinisen sukan jalkaansa, hieroo viimeisetkin unihiekan rippeet silmiltään ja kaappaa banaanin mukaansa aamupalaksi.

Sini ja Tossavainen saapuvat sademetsän laidalle, jossa voimamiehenpoika Rim sekä mini-Robin jo odottelivatkin heitä. Ystävykset tervehtivät iloisesti toisiaan ja päättivät, että Rim saisi tällä kertaa etsiä muita piilopaikoistaan. Rim peittää silmänsä käsillään ja alkaa laskea "Yksi, Kaksi, Kolme, Neljä... " ja muut säntäävät etsimään hyviä piilopaikkoja. Sini juoksee suoraan metsän osaan, jossa sijaitsee hänen lempipiilopaikkansa. Punertavat sammaleet ja suuret kuusia muistuttavat puut tekevät paikasta erityisen kauniin. Sini päättää piiloutua suuren kannon koloon, jossa on molemmilla puolilla leveät kolmion malliset juuret, joista muodostuu taskun näköiset kolot. Sini loikkaa toiseen koloon odottelemaan Rimin tuloa.

Robin ei aiemmin ole sademetsässä käynyt, vaikka se sijaitsee hyvin lähellä heidän kotia. Uusi paikka hieman jännittää häntä, joten hän ei uskalla lähteä syvälle metsään etsimään piiloa, vaan päättää etisä piilopaikan hyvin läheltä lähtöpaikkaa. Hetken kuljettuaan metsän laitaa Robin huomaa pellon, joka oli täynnä mystisen kauniita kukkia. Keskellä peltoa oli iso kivi, jonka vieressä oli lauma yksisarvisia syömässä. Robin hiipii kiven taakse piiloon katselemaan yksisarvisten kirmailua.

Tossavaisen silmissä kutitteli edelleen unihiekka ja maha mourusi kovasti yhdestä banaanista huolimatta. Hänen pitäisi löytää piilo, missä voisi ottaa mahdollisesti vielä pienet torkut ja vielä parempaa olisi jos siellä olisi jotain makoisaa syötävää. Tossavainen raapi päätään ja mietti, mietti niin kovin, ettei huomannut ajankulua. "Viisikymmentä, tullaan" Tossavainen havahtuu ajatuksistaan, siihen kun Rim on lopettanut laskemisen. Tossavaiselle ei jää aikaa ajatella, vaan paniikissa hän kiipeää palmuun, jonka juurelle hän oli jäänyt piilopaikkaa pohtimaan. Sininen sukka juuttuu palmun epätasaiseen runkoon, mutta Tossavaisella on niin kiire, ettei hän edes huomaa, että sukka luisuu pois hänen jalasta ja jää killumaan puunrunkoon. Juuri ennen kun Rim pyrähtää palmun ohi, Tossavainen loikkaa palmun lehtien sekaan piiloon.

Tossavainen ottaa mukavan asennon  palmun lehdellä ja alkaa miettiä retkiä, joita he usein serkkujensa musta-apinoiden kanssa tekevät puiden latvustoihin. Äiti tekee aina ihanat eväät retkille mukaan, useimmiten repusta löytyy ainakin banaania ja vesimelonin paloja, siten hauskasti puolikuun mallisesti leikkattuja. Lempeä tuuli heiluttelee hiljalleen oksaa, Tossavaisen silmät vaipuvat kiinni ja pian palmunlatvasta kuuluu vaimeaa tuhinaa.

Sillä välin, kun Tossavainen on vaipunut uneen, on Rim löytänyt Sinin ja Robinin. Sini ei ollut malttanut pysyä hiljaa paikallaan, vaan oli ruvennut hyräilemään mieleensä tullutta lempikappaletta. Aluksi vaimeasti, mutta eihän kukaan pysty vaisusti hyräilemään lempikappalettaan, joten hyräily muuttui pikkuhiljaa kovaääniseksi lauluksi. Rimin ei tarvinnut kuin mennä ääntä kohti ja sieltä hän löysi Sinin tanssivan ja laulavan "gugguu gugguu, piggu lanttu nugguu.."-laulua iloisena. Robin taas oli uteliaisuuksissaan mennyt liian lähelle yksisarvisia ja pelästyttänyt ne niin, että Rim kuuli yksisarvisten kirmaamisen ja hirnumisen jo kaukaa. Enää Tossavainen löytämättä, Sini ja Robin lupasivat auttaa Rimiä etsinnöissä.

Lapset olivat etsineet tossavaista kauan, ikuisuuden, siltä se ainakin tuntui. Tossavaisesta vaan ei näkynyt jälkeäkään. "Tossavainen, missä olet? Tule jo pois piilosta" Rim oli useaan otteeseen huhuillut saamatta vastausta. Juuri kun lapset olivat päättäneet lähteä hakeamaan, kuulee Sini outoa murinaa. Aluksi hän ajatteli että he ovat herättäneet metsän Mustakarhun, sen joka seisoo uhkaavasti kahdella jalalla ja levittelee tassujaan, mutta sitten hän huomaa palmussa roikkuvan tutun sinisen sukan ja alkaa hervottomasti kikaattamaan, niin että vatsaa oikein sattuu. Hän oli pelästynyt Tossavaisen kuorsausta.

Lapset herättivät Tossavaisen ja lähtivät helpottuneina kotia kohti. Kaikilla oli kova nälkä. Muut odottivat kovasti myös päiväunille pääsyä, sillä metsässä juoksentelu, oli väsyttänyt heidät. Tossavaista tosin ei väsyttänyt yhtään. Ihmekös tuo, kun hän oli nukkunut sikeäasti toisten etsiessä häntä. "Ensi kerralla sinä Tossavainen saat luvan olla kyllä etsijä" Rim sanoo naurahtaen.

Perjantaiteema: Iltasatu nro2

Retki eläintarhaan.

Hattarasaarella, Tasselikadun varrella, kohosi kaunis vaaleanpunainen (sellainen puhdas vaaleanpunainen, ei persikkainen) huvila. Huvilassa asui Herra ja Rouva Papunen yhdessä tyttärensä Super-Sinin ja heidän mopsikoiransa Bobon kanssa. Bobolla oli kaunis ruskea tuulinen turkki ja ihana pieni rusetti kaulassa.

Sinä päivänä Sini oli täynnä tarmoa, Rouva Papunen oli luvannut viedä hänet eläintarhaan. Herra Papunen pakkasi perheensä autoon, mopsikoira Bobo sai hypätä auton takalavalle ja matkustaa siellä korvat tuulessa lurpattaen.

Kun he pääsivät perille, portilla he näkivät ystävänsä Tossavaisen, voi miten hauska tavata!
Yhdessä koko porukka lähti katselemaan eläimiä. Super-Sinin mielestä riikinkukot olivat kauneinta mitä hän on nähnyt! Tossavaisen lemppareita olivat suloiset Godzillat ja rouva Papusen mielestä pingviinit olivat ihastuttavan lystikkäitä, erityisesti ne pinkkihihaiset.
Koska oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä, koko porukka päätti välillä lähteä jäätelölle. Tossavainen otti tapansa mukaan seitsemän palloa, Super-Sini kaksi, persikkaa ja aprikoosia, vaikka osaako niitä nyt erottaa kukaan. He lähtivät aukiolle päin etsimään penkkiä, johon olisi mukava istahtaa herkuttelemaan. Kun he pääsivät aukiolle, iso joukko ihmisiä oli kokoontunut sinne jutustelemaan. Kuhina oli kova, mikähän nyt on vialla?

Pieni puputyttö tuli ystäviämme vastaan itkien. Hän kertoi, että lumileopardi oli kadonnut. Siis mitä! Lumileopardi oli kateissa! Voi ei!

Vaikka miten huuteli, etsi torilta, jokaisen kannon alta tai kavereitten kaapeista, sitä ei löytynyt mistään! Aukiolle kokoontuneet jutustelijat päättivät yhteistuumin auttaa eläintarhaa lumileon etsimisessä. Kaikki alkoivat etsiä, toiset koittivat houkutella sitä esiin herkuilla, toiset kiersivät eläintarhan joka kolkan. Tossavainen kiipesi puusta toiseen ja tähysteli, näkyisikö lumileopardista hännänpäätäkään. Ja kas kummaa, voikukkapellossa näkyi jotain liikettä!

Kaikki ryntäsivät voikukkapeltoon tarkistamaan asiaa. Ja hö höö, siellähän se lumileopardi oli, köllötteli päiväunilla voikukkien keskellä! Tietysti se oli ihan yltä päätä ohuessa haituvassa, tiedättehän ne voikukasta tulevat hahtuvat? Mutta muuten priimakuntoisena, ehjänä ja tahrattomana. Yhtä kaikki, ihan kunnossa ja makoisat unet saaneena lumileopardi oli! Voi sitä riemua kun taas kaikki eläintarhan asukkaat olivat turvallisesti tallessa ja omissa häkeissään! Kaikki olivat iloisia ja helpottuneita.

Olipas se aikamoinen reissu, sanoi Rouva Papunen, kun he vihdoin pääsivät iltamyöhällä kotiin. Kaikki olivat etsintäpuuhista väsyneitä, joten iltapalan jälkeen uni tuli helposti. Hyvää yötä Super-Sini ja Bobo! Kauniita unia!

Perjantaiteema: Iltasatu nro1

Aarrejahdissa.


Oli aurinkoinen päivä Hattarasaarella. Tossavainen käveli iloisena Mintturusettikadun aurinkoista puolta. Hän oli lähdössä etsimään aarretta läheiseen aarremetsään, sillä hän oli löytänyt aarrekartan, sellaisen keltapohjaisen!
Tossavainen oli sopinut tapaavansa ystävänsä Super-Sini Papusen ja Voimamiehenpoika Rimin vohvelikahvilan kulmalla. Super-Sini Papunen oli pakannut heille kaikille eväät mukaan, Rim kantoi olallaan vihreää lapiota.

Ja niin he lähtivät kävelemään kohti aarremetsää, Tivolikatua alas olisi ehkä helpoin ja lyhin reitti metsän laitaan. Metsässä pelikaanit laulelivat kauniisti ja ystävysten matka eteni mukavasti ihanan kesäisessä säässä. Mystiset kukat kukkivat polun reunoilla ja metsän reunassa näytti kulkevan kiltti tiikerikin, se vanha, tiedättehän?

Tossavainen, Sini ja Rim istahtivat hetkeksi kannolle syömään eväitään, täydellä mahalla jaksaisi paremmin etsiä aarretta, eikä kenenkään tarvitsisi nälkäisenä kiukutella! Kun eväät oli syöty, ystävykset aloittivat etsinnät. Super-Sini Papunen luki karttaa ja Tossavaisen oli aina välillä helppo kiivetä puuhun tähyilemään ja tarkistamaan suuntaa. Ensin seitsemäntoista askelta kannolta etelään, sitten olka-helmamitan verran itään. Ja vielä kaksikymmentä askelta neulasten osoittamaan suuntaan. Ja siinä se oli! Kohta, josta pitäisi kaivaa!

Voi kun he nyt olisivat laskeneet oikein ja paikka olisi varmasti oikea! Kaverukset lapioivat itsensä melkein väsyksiin asti. Tossavaista alkoi epäilyttää, oliko tämä sittenkään oikea kohta, tai jos kartta olikin vain kurja aliexpressin kopio. Mutta sitten Rimin lapio kolahti johonkin! Se oli aarrearkku! Tätä he olivat etsineet!

Jännittyneinä ystävykset nostivat arkun kuopasta ja varovasti raottivat kantta....
Ooh!
Sukkia!
Aarrearkku oli täynnä parittomia sukkia!
Voi tätä onnen päivää! Niitä riittäisi jokaiselle! Parempaa aarretta he eivät olisi voineet kuvitellakaan! Tämän täytyi olla vanhojen piraattien kätkemä aarre!

Tossavainen, Super-Sini Papunen ja Rim pakkasivat sukat mukaansa ja lähtivät kotia kohti, aurinko oli laskemassa ja koko metsä painumassa unten maille, pieni pinkki pupu kurkisteli matkalaisia kolostaan.
Ystävykset olivat iloisia aarteestaan, voi miten äitikin ilahtuisi.

Perjantaiteema: Iltasatu

Perjantai on teemapäivä! Jihuu!

Jokaisena parittoman viikon perjantaina teitä viihdyttää iltasatu. Iltasadut sijoittuvat ihanalle Hattarasaarelle, jossa joka kerta tapaamme tietenkin Tossavaisen, tuon yksisukkaisen kaverimme, joka istua möllöttelee tuossa sivun yläreunassa. Tossavaisella on paljon merkkitietoisia ystäviä ja hän joutuu mitä kummallisempiin kommelluksiin ja paikkoihin.


Nämä iltasadut ovat oikeilla lapsilla testattuja, joten ne voi ihan oikeasti ottaa käyttöön siellä teidänkin kotona! Saattavatpa ne tuoda huvia myös lastenvaatteisiin hurahtaneille äideille ja isillekin ;)


Tänään siis klo 17 tupsahtaa ensimmäinen luettavaksenne! Ja jos perjantai on teemapäivä ja vain joka toinen on iltasatu, niin meitäkin ihan jännittää että mitä tapahtuu sitten joka toinen perjantai ;)


Meillä on ollut superhauskaa niitä tehdessä, lukuiloa!

-E- & -S-