Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Hyvää viikkoa!

Onko kenelläkään muulla sellainen olo, että aina on maanantai? Aika menee hirvittävän nopeasti ja aina on maanantai-aamu, kamala kiire, kaikki hukassa ja eteisestä ei löydy kuin parittomia hanskoja...





Kunhan tästä päivästä selvitään, niin taas helpottaa hetkeksi! Hyvää viikkoa teille!



-E- & -S-

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Arjen pelastajana maailman helpoin nakkikeitto

Ruuhkavuosista puhutaan. Nämä lienee nyt ne. Ihan kamala kiire koko ajan! Tuntuu ettei millään pysyisi tässä arkirumbassa perässä ja aina on askeleen jäljessä ja melkein myöhässä. Kolmen lapsen harrastuksissa, hoitokuvioissa, kerhoissa ja kouluissa riittää hoidettavaa. Ja siksi täällä on ollut hiljaisempaa. Mutta nyt on tulossa kyllä taas meteliä ja mekkalaa tännekin!

Välillä on tosi kiireisiä päiviä. Ja päiviä, jolloin on niin väsynyt, ettei jaksa yhtään mitään. Meillä syödään pääsääntöisesti itse alusta asti tehtyä ruokaa, mutta välillä on OK oikaista edes hiukan, periaatteistaan huolimatta. Sitä paitsi jaksaako joku muka aina kuoria perunoita? En minäkään.

Jollekin tämä on varmasti jo vanha juttu, mutta meille aika uusi tuttavuus. Parillakin merkillä on valmiita Peruna-keittokasvis-sekoituksia, jotka oikeasti on maailman helpoin ruoka. Nämä Apetitin ovat vielä suomalaisia ja laadukkaita.

Pussissa on siis yksinkertaisesti vain perunaa, porkkanaa, lanttua ja purjoa valmiiksi pilkottuna. Nämä siis vain nakataan kiehuvaan veteen, lisätään suolaa ja mausteita ja vaikkapa nakkeja, ja keitetään vartti. Ei yhtään hullumpi ruoka, kun ulkona sataa taivaan täydeltä räntää!










-E-

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Haastattelussa 4-vuotias


E haastatteli aiemmin Pikkuista Lottaa, jonka vastaukset pääset kurkkaamaan TÄÄLTÄ. Halusin kuulla mitä Sikuriina vastaisi, joten haastattelin häneltä samat kysymysket. Aika erilaiset on tyttöjen vastaukset, mutta kummankin vastaukset saavat kyllä hymyn huulille.


Kuinka vanha sinä olet?: Neljä (nostaa neljä sormea ylös)
Missä asut?: Asun täällä.
Ketä sinun perheeseen kuuluu?: Sisko ja pikkuveli, äiti ja isä
Millainen sinun huoneesi on? : Sotkuinen ja sellainen erikoinen missä on kaappeja. Yritän etsiä kaverin autoa sieltä. Ja siellä on kiva leikkiä.
Mikä on lempiruoka?: Patonkileipä ja sit sellanen ruoka mis on patukka ja jauhoja ja se sekotetaan keittoon. (ei mitään käsitystä mitä tarkoittaa :D)
Mikä on lempivärisi?: Musta, eiku kaikki. Ihan kaikki värit on mun lempivärejä. KAIKKI VÄRIT ON MUN LEMPIVÄREJÄ ÄITI!
Lempiherkku?: Suklaakarkki
Mitä leikit mieluiten?: Piilosta ja hippaa
Lempilelusi?: Semmonen nopea auto ja sellanen pehmolelueläin mikä juoksee niin kovaa.
Osaatko ajaa pyörällä?: Osaan semmosella Tossavaisen vihreällä pyörällä.
Lempivaate?: Paitoja ja housuja.
Mitä aiot tehdä lomalla?: Olla pelkkää kotona ja mennä johonkin matkoille. Ehkä ajaa myös bussia.
Mikä on sinun lempikirjasi?: En tiedä.. nooh Kiki-kirja
Mikä on sinun lempimusiikkiasi?: Joulumusiikki (alkaa laulamaan jotain omaa lauluaan)
Millainen sinun äitisi on?: No tällainen tytön mallinen (silittää mun poskea)
Entä isä?: Se on tommoinen pojan näköinen ja hiukan semmoinen ujo.
Mitä teet kun sinusta tulee iso?: Olen aikuinen ja tota yritän nostaa Tossavaista näin korkealle. Me yritämme taistella sinun ja isin kanssa.
Mitä kaikkea osaat tehdä?: Karjua, tökkiä toisille ja taistella.
Lempieläimesi?: Kirahvi, heppa ja koira... ja pupu
Onko jotain muuta mitä haluat vielä kertoa?: Joo, aina jotku mun tavarat menee myyntiin... äiti mä en jaksa enää.. kysy Tossavaiselta. (lähtee pois)







-S- & Sikuriina



torstai 15. kesäkuuta 2017

Haastattelussa 3-vuotias


Päätin haastatella meidän Pikkuista Lottaa. Hänellä on aina valmis vastaus kaikkeen. Tässä kaikkea, mitä et tiennyt meistä. :D

Kuinka vanha sinä olet?: Kolme
Missä asut?: Ne kirjaimet on mustat, katto on punainen ja alapuoli on valkoinen ja sininen
Ketä sinun perheeseen kuuluu?: Äiti ja Minä ja Taku.  Iskä ja Tiku puuttuvat, koska ne ovat ulkona.
Millainen sinun huoneesi on? : Ihan kaiken värinen. Lintuja, kukkia ja oksia on siinä tapetissa. Minun sänky on puusta tehty, ja se on hieno. Ja siellä on kaikki nätisti, minä en ole riehunut ja möhkännyt siellä.
Mikä on lempiruoka?: Makaroonilaatikko, sellainen missä on niitä rusettimakarooneja. Ja yksi semmonen mun suosikkiruuista on pakessti. (spagetti)
Mikä on lempivärisi?: Pinkki ja liila ja kaikki värit. Muttei harmaa. Se on ärtyisä enkä tykkää siitä eikä se sovi minun huoneen väreihin.
Lempiherkku?: Raparperipiirakka ei ainakaan. Kakku ja pillimehu on hyviä ja suosikkipillimehu on vadelmapillimehu. Ja mun lempiherkku on kakku. Mun lempisuola on se kananmunasuola, se kun on tossa. (osoittaa suolasirotinta)
Mitä leikit mieluiten?: Ulkona mä tykkään leikkiä piilosta hoidossa. Ja piirtää liiduilla.
Lempilelusi?: Lego. Kun Tossavainen ja Sikuriina oli meillä kylässä niin Tossavainen meni minun nukkevauvan sänkyyn. Ja se kesti sitä!
Osaatko ajaa pyörällä?: Joo, mul on uusi pyörä. Semmonen pinkkivalkoinen. Se ei ole sama kun se minun vanha pinkki pyörä.
Lempivaate?: Mekko. Prinsessa Ruusu-mekko.
Mitä aiot tehdä lomalla?: Leikkiä. Piirtää vihkoon. Menen uimaan.
Mikä on sinun lempikirjasi?:Piirustuskirja
Mikä on sinun lempimusiikkiasi?: Tuiki tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen
Millainen sinun äitisi on?: Jos joku tekee jotain väärin niin se suuttuu mutta jos ei tee niin sitten se on iloinen. Esimerkiksi jos ei pese vaikka paprikaa niin se on aika väärin, eikö niin?
Entä isä?: Huomaavainen. Jos joku menee vaikka väärin tai joku oksentaa, niin iskä huomaa sen ja pyyhkii sen pois.
Mitä teet kun sinusta tulee iso?: Luen. Ja otan ylhäisiä tavaroita kun olen iso, niin voin ottaa niitä ylhäältä.
Mitä kaikkea osaat tehdä?: Osaan ottaa sieltä minun kaapista alhaisia tavaroita ja alhaalla olevasta naulakosta minun vaatteeni. Ja ärrrrrrrrrrrän ja ässssssssän.
Lempieläimesi?:Norsu.
Miksi norsu?: Koska sillä on iso kärsä ja se saa sillä otettua ruokaa.
Mitä meinaat seuraavaksi oppia?: Lukea matikkaa kun olen Takun pituinen. Minä olen kohta iso

"Kysy minulta minun lempisukat, menen tänne sohvaan miettimään sitä. Nämä, nää pilkulliset."






Lapsen suusta kuulee totuuden? :D









lauantai 18. maaliskuuta 2017

Arki

Pikkuinen Lotta meni suihkuun. Hänellä on ehdoton äidin pesuaineisiin koskemiskielto. Välillä on pullollinen kallista nassunpesuainetta käytetty kylpylelujen pesuun, ja nyt yllätin hänet shampoopullolta, jota oli kaadettu kämmenelle reilusti ja sitä valui pitkin suihkua litrakaupalla.

"Olin urhea kun laitin sitä pesuainetta. Nyt minun päähäni ei tule kirppuja!" kuului urhean 3-vuotiaan viisas vastaus. Eihän tälle voi edes olla vihainen...




Meillä siis asuu pieni shampoontuhlailija. Entäs teillä?



-E-

Ajatuksia lapsen kuumeesta

Elämme tautisia aikoja. Muutama ajatus lasten kuumeesta ja sairastamisesta. Meillä on menossa nyt joku ihan naurettava sairastamisputki, kun käydään kaikki tarjolla olevat taudit vuorotellen läpi. Mutta niin kai se menee, että kun on ensimmäinen tauti ja sen vuoksi vastustuskyky hiukan alentunut, seuraava iskee helposti. Ja kolme lasta keräävät koko kylän kaikki pöpöt tehokkaasti eri paikoista ja ihanasti vaihtelevat sitten niitä keskenään.



Miksi kuume iskeekin aina yöllä? Koita siinä sitten hoitaa sairasta lasta, kun itse olet valvonut yön, ja taudin edetessä parhaimmillaan useammankin.

Toinen kysymys on, että miksi kuumemittari on aina hukassa? Kyllä, meillä on ihan oma paikka sille ja kyllä, meillä on niitä peräti kolme kappaletta, mutta miksi koskaan ei tahdo löytyä yhtään, kun sitä tarvittaisiin? Vaikka aikalailla usein ainakin yksi löytyy sohvan uumenista, mutta minkä sohvan, onkin sitten eri asia...

Mikä sitten on kuumeen raja? minun mielestäni kuumetta on silloin, kun mittari näyttää yli 37. Hoitopaikan ohjeistuksen mukaan kuumeen raja on 37,5 astetta, mutta minusta kyllä liki aina lapsi on selvästi sairas jo ennen sitä, eikä silloin missään tapauksessa hoitokuntoinen. Itselleni tuskin koskaan nousee kuumetta yli tuon 37,5 ja olen kyllä pienemmilläkin lukemilla puolikuollut. Miehestä puhumattakaan.

Meillä töissä saa omasta sairaudesta olla palkallisesti kotona 3 päivää ihan omaa sanaa vastaan. Lapsen sairaudesta pitää heti hankkia todistus. Minusta tämä on ihan nurin päin. Voisin itse ennemmin sairaana piipahtaa lääkärissä tai sairaanhoitajan vastaanotolla todentamassa sairauteni, kun kiskoa sängystä, pukea ja raahata lääkäriin kipeän lapsen ja jonotella siellä sitten enemmän tai vähemmän aikaa. Kolmen lapsen äitinä koen sairauslomapäivät todella raskaiksi välillä. Jos vaikka pienin on kuumeessa, pitää silti herätä aikaisin herättämään esikoinen aamupalalle ja lähettämään hänet kouluun, samoin on pakko pukea muutkin ja lähteä viemään keskimmäinen aamupäiväkerhoon tai eskariin ja ajella siitä sitten sinne lääkäriin kuumeisen lapsen kanssa hakemaan sairauslomatodistus. Sieltä kun päästään kotiin ja koitetaan syödä jotain, alkaakin kello olla jo sen verran että keskimmäinen pitää hakea eskarista ja koska Pikkuinen Lotta on  vasta 3 -vuotias, pitää hänet taas raahata mukana hakureissulle. Tähän päälle kun itse on valvonut sairaan lapsen kanssa puolet yöstä, niin voin vaan kysyä että kuka sai levätä? Ei äiti, eikä lapsi, mutta onneksi todistus on kunnossa ja työt rästissä odottamassa seuraavaa työpäivää... Äidin sairastamisesta voisin kirjoittaa ihan kokonaan oman jutun, sehän ei ole millään muotoa mahdollista.

Tiku on jo yli 10-vuotias, joten sairaan lapsen kanssa kotiin jäämisestä ei tarvitse edes haaveilla. Kukahan tämänkin rajan on keksinyt? Tuskin kukaan, jonka yli 10-vuotias on koskaan sairastunut vaikka influenssaan tai oksennustautiin. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä on verkostoa lähellä ja usein apua tarjolla, piti sitten hakea kaupasta sitä vanukasta, tai hoitaa sairasta lasta. Silti mahdollisuuksien mukaan olen ollut ja aion olla sairaiden lasteni kanssa kotona niin paljon kuin voin, minusta lapsella on oikeus sairaana omaan vanhempaan ja omaan kotiin. Töitä ehdin ihan varmasti tekemään myöhemminkin.

Meillä sairas lapsi saa syödä ihan mitä haluaa. Minusta se on muutamana sairaspäivänä aivan se ja sama, saako lapsi hiukan sokeria tai suolaa, pääasia että saa jotain, eikä mene liian heikoksi. Isommat osaavat taitavasti jo tehdä ostoslistaa, pienin osaa toivoa vanukasta, pillimehua ja kinder-munia.

No sitten ne lääkkeet. Pienellä lapsella parasta on nestemäinen särkylääke, mansikanmakuinen Buranaliuos on meidän lemppari. Ja sitten kun kuume on kovaa ja kiusaa kauemmin, voi ristiin Buranan kanssa antaa Panadolia. Panadol ei ole yhtä tehokasta ja vaikusta saa odotella kauemmin, mutta näin siitä on iloa kovastikin siinä kohtaa kun kuume nousee vaan, eikä Buranaakaan voi olla antamassa niin usein. Mutta kertokaas, miksi tarpeen tullen ei koskaan löydy ruiskua tai mittalusikkaa yhtään mistään? Ja miksi siihen Buranapulloon ei ole kirjoitettu annosteluohjeita?  Ja miksi kerta toisensa jälkeen tulee hävitettyä se laatikko ja se infolappu? Ja löydän itseni yön pimeinä tunteina etsimässä annosteluohjeita netistä. Se kyllä muuten löytyy aika kätevästi kun googleen kirjoittaa hakusanoiksi Burana + oraalisuspensio. Jonkun apteekin sivuille ne on kirjattu oikein kätevästi.
Isommat meillä syövät PamolF -tabletteja kuumeeseensa, koska noita liuoksia pitäisi juoda litrakaupalla, eikä se ole enää kovin kätevää, kun aina ei muutenkaan ole ihan helppoa saada kuumeista lasta syömään tai juomaan yhtään mitään.
Olen aina ollut huono kuljettamaan mitään hoitolaukkuja ja reissuun pakataan ihan vain välttämättömimmät, mutta sen olen oppinut, että kuumemittari ja kaikkien särkylääkkeet pitää pakata mukaan ensimmäisenä. Meillä on joku supertuuri ja usein joku tauti iskee juuri reissussa...

Kun lapsi on kuumeessa ja surkea, tietenkin hänelle annetaan kuumetta alentavaa kipulääkettä. Mutta kun taudin hoito-ohjeisiin kuuluu oireenmukainen hoito, särkylääke ja lepo, niin lääkkeen antamisen jälkeen lepo- osio on välillä vaikea toteuttaa. Kun lapsi on saanut päivän parikin tylsistyä sisällä, alkavat voimat pakottaa, ja kun lääke vielä vie kuumeen hetkellisesti, niin nopeus ja kierrokset nousevat helposti. Toisaalta, se toivottavasti kertoo siitä, että lapsi on taudistaan huolimatta ihan kunnossa, eikä ole juuri aihetta huoleen. Kokeilin juuri viettää viikon 6-vuotiaan pojan kanssa neljän seinän sisällä. Siihen tarvittiin melkoisen paljon tekemistä, puuhailua ja aika kasa dvd-elokuvia.



No miten sitä ei sitten sairastaisi niin paljon? Sairastaminen siis on vihoviimeistä, millä saisi paremman vastustuskyvyn, ettei sitten tulisi kuumeeseen? (tai muuhunkaan tautiin)
Kurkuma kuulemma parantaa vastustuskykyä ja sitä meillä kyllä ripautetaankin moneen ruokaan. D- vitamiini, maitohappobakteerit, hunaja, erityisesti Manuka-hunaja, mutta Manuka maksaa vähintäänkin mansikoita ja jos koko perheelle syöttäisi sitä päivittäin riittävästi niin, että sillä olisi vaikutusta vastustuskykyyn, niin saisi olla aika paksu lompakko.
Valkosipuli, inkivääri, marjat, hedelmät ja vihreät kasvikset, A-, C- ja B- vitamiini. Säännöllinen liikunta ja riittävä uni. Avantouinti. Käsien pesu.
Itseasiassa löysin myös jutun, jonka mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Stressi kyllä hoituu, ehdottomasti, mutta sitten juttu jatkui niin, että pidempiaikainen stressi tekee juuri päinvastoin, joten se siitä sitten. Äidin stressi ei koskaan ole lyhytkestoista tai kohtuullista...
Lika! Pikkuisen likaa tekee hyvää vasta-ainetuotannolle ja sitä kautta parantaa vastustuskykyä. Tämä on ehkä helpoin vinkki toteuttaa ruuhkavuosien arjessa...

Millainen tautitalvi teillä muilla on ollut? Oletteko päässeet vähällä vai oletteko tekin tautikierteen kourissa?






Sairastuvalta...



-E-

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kovan onnen kestit...

Äh ja Huoh.

Minulla oli talo siistinä, kahvikupit rivissä ja olin koristelemassa viimeistä kakkua. Meillä piti siis olla Pomp de Luxin kutsut ja ostoslistakin oli jo valmiina. Kunnes sitten tuntia ennen kutsujen alkua, Pikkuinen Lotta oksensi ruokapöydässä.

Sitä tautiahan on paljon liikkeellä, eikä juuri sitä tautia halua kukaan. Joten eipä siinä auttanut kuin perua kutsut. Kakkua vain jäi ihan pikkuriikkisen...



Eipä näille mitään voi, mutta voi että miten minua harmittikaan! Ja harmittaa vieläkin! No, onneksi pala kakkua auttaa aina hiukan pahaan mieleen ;)

Näillä sitten ilahdutettiin ystävää, naapuria ja Takun joukkuekaverin perhettä. Kiva ilahduttaa ihmisiä ilmaisilla kakuilla, ja silti meidänkin perhe sai mahansa täyteen makeaa.

Onneksi uudet kutsut on nyt myös päivätty ja saan alkaa suunnitella sinne leipomuksia, tämä kakkuilu kun on lähellä sydäntäni. Näitä reseptejä koitan lisäillä tänne blogiinkin pikkuhiljaa teidänkin iloksenne!




-E-


maanantai 13. helmikuuta 2017

Hiukan hauskempaa arkiruokaa

Ystävänpäivänä on hauska muistaa lapsiakin hiukan hauskemmalla ruualla. Tämä oli vielä niin vaivaton ja helppo, ettei ollut mitään estettä toteuttaa sitä arjen kiireessä.

Makaronit ovat suoraa Myllyn paras sydänmakaroni -pussista ja nakit on kätevästi väsätty tavallisista kuorettomista nakeista ja cocktailtikuista, ja sitten paistettu pannulla. Kylkeen hiukan sitä lasten lempparia eli ketsuppia. Kurkutkin väsäsin sydämelliseen muotoon pienen piparkakkumuotin avulla.









Syötiin sitten porkkanat erikseen porkkanoina, kun eihän niitä tähän sydämelliseen asetelmaan voinut laittaa! Meillä lapset ilahtuivat näistä kovin ja söivät ruokansa pelkillä cocktailtikuilla, se taisi olla se paras juttu!





-E-

torstai 9. helmikuuta 2017

Hirvittävä pakkanen!


Hirvittävä pakkanen! Ihan kamala! Aamulla töihin lähtiessä siellä oli -19 astetta. Ja äiti tietenkin ihan jäässä kun piti käynnistellä autoa ja pakata nappulat sisään, ajaa hoitopaikkaan ja taas nousta autosta ja viedä Pikkuinen Lotta hoitoon. Sitten  taas ajaa aamupäiväkerhoon ja nousta autosta ja viedä Tiku aamupäiväkerhoon pulkkineen. Sitten taas käynnistelemään autoa ja ajaa hurauttamaan kylmällä autolla töihin. Kukaan ei tietenkään muistanut viedä illalla autoa talliin... Ehkä äidin valtaisa vilu johtuu äidin kylmäherkkyydestä, tai siitä, että äiti ei ollut pukeutunut kunnolla. 

Pikkuinen Lotta onneksi viisaana naisena osasi opastaa minua. "Siellä on niin kylmä koska on talvi!"


Toisilla on onneksi varusteet kunnossa. Pohdinpa vain, mahtuisiko tuo huivi minullekin...



-E-

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pala arkea

Pieni pala meidän arjesta. Jos on äiti  tyllihullu, on sitä myös tytär...






Ihanaa viikkoa kaikille!


-E- 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Arki...

Tätäkö ne ruuhkavuodet tarkoittavat...Tervetuloa ensi viikko!

Maanantai:
Taku jääkiekko 16.30-19.00
Vanhempainpalaveri 18.00

Tiistai:
Tiku jalkapallo 17.00-19.00
Taku jalkapallo 17.00-19.00
Taku kaverisynttärit 18.00-19.30
Äiti iltatöissä 17.30-

Keskiviikko:
Tiku jääkiekko 16.30-18.15
Taku jääkiekko 17.15- 19.45
Pikkuinen Lotta jumppa 17.15-17.45

Torstai:
Tiku jalkapallon pelikierros 17.15- (koko ilta)
Äiti astangajooga 18.30-19.45

Perjantai:
Taku jääkiekko 17.00-19.00
Pikkuinen Lotta tanhu 17.00-17.30

Lauantai:
Taku jalkapalloturnaus 9.00-18.00
Äiti töissä 9.00-14.00

Sunnuntai:
Tiku jalkapalloturnaus
Taku jääkiekkoturnaus


Tältä näytti siis tämän viikon kalenteri normaalin työpäivän jälkeen... eikä tällä viikolla vielä alkanut Pikkuisen Lotan muskari, mutta sinnekin siis toivottavasti vielä ehditään muina viikkoina.

Tähän siis vielä normaalit työpäivät ja arki ruuanlaittoineen, eskareineen, kouluineen, sanakokeineen, läksyineen ja lippulappusineen. Ja vain yksi auto. Melkoinen palapeli!



Tästä kai tunnistaa syksyn... miltäs teidän kalenterit näyttävät?



-E-