Ajatuksia lapsen kuumeesta

Elämme tautisia aikoja. Muutama ajatus lasten kuumeesta ja sairastamisesta. Meillä on menossa nyt joku ihan naurettava sairastamisputki, kun käydään kaikki tarjolla olevat taudit vuorotellen läpi. Mutta niin kai se menee, että kun on ensimmäinen tauti ja sen vuoksi vastustuskyky hiukan alentunut, seuraava iskee helposti. Ja kolme lasta keräävät koko kylän kaikki pöpöt tehokkaasti eri paikoista ja ihanasti vaihtelevat sitten niitä keskenään.

Miksi kuume iskeekin aina yöllä? Koita siinä sitten hoitaa sairasta lasta, kun itse olet valvonut yön, ja taudin edetessä parhaimmillaan useammankin.

Toinen kysymys on, että miksi kuumemittari on aina hukassa? Kyllä, meillä on ihan oma paikka sille ja kyllä, meillä on niitä peräti kolme kappaletta, mutta miksi koskaan ei tahdo löytyä yhtään, kun sitä tarvittaisiin? Vaikka aikalailla usein ainakin yksi löytyy sohvan uumenista, mutta minkä sohvan, onkin sitten eri asia...

Mikä sitten on kuumeen raja? minun mielestäni kuumetta on silloin, kun mittari näyttää yli 37. Hoitopaikan ohjeistuksen mukaan kuumeen raja on 37,5 astetta, mutta minusta kyllä liki aina lapsi on selvästi sairas jo ennen sitä, eikä silloin missään tapauksessa hoitokuntoinen. Itselleni tuskin koskaan nousee kuumetta yli tuon 37,5 ja olen kyllä pienemmilläkin lukemilla puolikuollut. Miehestä puhumattakaan.

Meillä töissä saa omasta sairaudesta olla palkallisesti kotona 3 päivää ihan omaa sanaa vastaan. Lapsen sairaudesta pitää heti hankkia todistus. Minusta tämä on ihan nurin päin. Voisin itse ennemmin sairaana piipahtaa lääkärissä tai sairaanhoitajan vastaanotolla todentamassa sairauteni, kun kiskoa sängystä, pukea ja raahata lääkäriin kipeän lapsen ja jonotella siellä sitten enemmän tai vähemmän aikaa. Kolmen lapsen äitinä koen sairauslomapäivät todella raskaiksi välillä. Jos vaikka pienin on kuumeessa, pitää silti herätä aikaisin herättämään esikoinen aamupalalle ja lähettämään hänet kouluun, samoin on pakko pukea muutkin ja lähteä viemään keskimmäinen aamupäiväkerhoon tai eskariin ja ajella siitä sitten sinne lääkäriin kuumeisen lapsen kanssa hakemaan sairauslomatodistus. Sieltä kun päästään kotiin ja koitetaan syödä jotain, alkaakin kello olla jo sen verran että keskimmäinen pitää hakea eskarista ja koska Pikkuinen Lotta on  vasta 3 -vuotias, pitää hänet taas raahata mukana hakureissulle. Tähän päälle kun itse on valvonut sairaan lapsen kanssa puolet yöstä, niin voin vaan kysyä että kuka sai levätä? Ei äiti, eikä lapsi, mutta onneksi todistus on kunnossa ja työt rästissä odottamassa seuraavaa työpäivää... Äidin sairastamisesta voisin kirjoittaa ihan kokonaan oman jutun, sehän ei ole millään muotoa mahdollista.

Tiku on jo yli 10-vuotias, joten sairaan lapsen kanssa kotiin jäämisestä ei tarvitse edes haaveilla. Kukahan tämänkin rajan on keksinyt? Tuskin kukaan, jonka yli 10-vuotias on koskaan sairastunut vaikka influenssaan tai oksennustautiin. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä on verkostoa lähellä ja usein apua tarjolla, piti sitten hakea kaupasta sitä vanukasta, tai hoitaa sairasta lasta. Silti mahdollisuuksien mukaan olen ollut ja aion olla sairaiden lasteni kanssa kotona niin paljon kuin voin, minusta lapsella on oikeus sairaana omaan vanhempaan ja omaan kotiin. Töitä ehdin ihan varmasti tekemään myöhemminkin.

Meillä sairas lapsi saa syödä ihan mitä haluaa. Minusta se on muutamana sairaspäivänä aivan se ja sama, saako lapsi hiukan sokeria tai suolaa, pääasia että saa jotain, eikä mene liian heikoksi. Isommat osaavat taitavasti jo tehdä ostoslistaa, pienin osaa toivoa vanukasta, pillimehua ja kinder-munia.

No sitten ne lääkkeet. Pienellä lapsella parasta on nestemäinen särkylääke, mansikanmakuinen Buranaliuos on meidän lemppari. Ja sitten kun kuume on kovaa ja kiusaa kauemmin, voi ristiin Buranan kanssa antaa Panadolia. Panadol ei ole yhtä tehokasta ja vaikusta saa odotella kauemmin, mutta näin siitä on iloa kovastikin siinä kohtaa kun kuume nousee vaan, eikä Buranaakaan voi olla antamassa niin usein. Mutta kertokaas, miksi tarpeen tullen ei koskaan löydy ruiskua tai mittalusikkaa yhtään mistään? Ja miksi siihen Buranapulloon ei ole kirjoitettu annosteluohjeita?  Ja miksi kerta toisensa jälkeen tulee hävitettyä se laatikko ja se infolappu? Ja löydän itseni yön pimeinä tunteina etsimässä annosteluohjeita netistä. Se kyllä muuten löytyy aika kätevästi kun googleen kirjoittaa hakusanoiksi Burana + oraalisuspensio. Jonkun apteekin sivuille ne on kirjattu oikein kätevästi.

Isommat meillä syövät PamolF -tabletteja kuumeeseensa, koska noita liuoksia pitäisi juoda litrakaupalla, eikä se ole enää kovin kätevää, kun aina ei muutenkaan ole ihan helppoa saada kuumeista lasta syömään tai juomaan yhtään mitään.
Olen aina ollut huono kuljettamaan mitään hoitolaukkuja ja reissuun pakataan ihan vain välttämättömimmät, mutta sen olen oppinut, että kuumemittari ja kaikkien särkylääkkeet pitää pakata mukaan ensimmäisenä. Meillä on joku supertuuri ja usein joku tauti iskee juuri reissussa...

Kun lapsi on kuumeessa ja surkea, tietenkin hänelle annetaan kuumetta alentavaa kipulääkettä. Mutta kun taudin hoito-ohjeisiin kuuluu oireenmukainen hoito, särkylääke ja lepo, niin lääkkeen antamisen jälkeen lepo- osio on välillä vaikea toteuttaa. Kun lapsi on saanut päivän parikin tylsistyä sisällä, alkavat voimat pakottaa, ja kun lääke vielä vie kuumeen hetkellisesti, niin nopeus ja kierrokset nousevat helposti. Toisaalta, se toivottavasti kertoo siitä, että lapsi on taudistaan huolimatta ihan kunnossa, eikä ole juuri aihetta huoleen. Kokeilin juuri viettää viikon 6-vuotiaan pojan kanssa neljän seinän sisällä. Siihen tarvittiin melkoisen paljon tekemistä, puuhailua ja aika kasa dvd-elokuvia.

No miten sitä ei sitten sairastaisi niin paljon? Sairastaminen siis on vihoviimeistä, millä saisi paremman vastustuskyvyn, ettei sitten tulisi kuumeeseen? (tai muuhunkaan tautiin)
Kurkuma kuulemma parantaa vastustuskykyä ja sitä meillä kyllä ripautetaankin moneen ruokaan. D- vitamiini, maitohappobakteerit, hunaja, erityisesti Manuka-hunaja, mutta Manuka maksaa vähintäänkin mansikoita ja jos koko perheelle syöttäisi sitä päivittäin riittävästi niin, että sillä olisi vaikutusta vastustuskykyyn, niin saisi olla aika paksu lompakko.
Valkosipuli, inkivääri, marjat, hedelmät ja vihreät kasvikset, A-, C- ja B- vitamiini. Säännöllinen liikunta ja riittävä uni. Avantouinti. Käsien pesu.
Itseasiassa löysin myös jutun, jonka mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Stressi kyllä hoituu, ehdottomasti, mutta sitten juttu jatkui niin, että pidempiaikainen stressi tekee juuri päinvastoin, joten se siitä sitten. Äidin stressi ei koskaan ole lyhytkestoista tai kohtuullista...
Lika! Pikkuisen likaa tekee hyvää vasta-ainetuotannolle ja sitä kautta parantaa vastustuskykyä. Tämä on ehkä helpoin vinkki toteuttaa ruuhkavuosien arjessa...

Millainen tautitalvi teillä muilla on ollut? Oletteko päässeet vähällä vai oletteko tekin tautikierteen kourissa?

Sairastuvalta...

-E-