Tossavainen ja mini-Robin kulkivat rannalla etsien aarteita. Tossavainen tiesi, että tänään olisi hyvä mahdollisuus löytää mitä hienoimpia tavaroita, koska vesi oli noussut yön aikana todella korkealle tuoden mukanaan veden alla kauan kadoksissa olleita esineitä. He saapuvat poukamalle, jossa on kullankeltaista samettisensileää hiekkaa. Poukaman keskellä on ihan rannan tuntumassa palmu, jonka juurella seisoo uljaana näyttävännäköinen lintu pitkineen jalkoineen. Pojat tapittavat hievahtamatta kookasta lintua. Kumpikaan ei ollut nähnyt noin valtavan kokoista lintua aiemmin.
Lintua ihastellessa Robin huomaa palmun vieressä jonkin erikoisen esineen. Esine kimalteli auringonvalossa kauniisti. "Tuon on pakko olla aarre" Robin kuiskaa Tossavaiselle osoittaen kummallisen näköistä esinettä. Kuumeisesti he miettivät keinoa päästä esineen lähelle. "Juokse tuonne ja nappaa aarre" Robin ehdottaa Tossavaiselle, joka tuijottaa edelleen lamaantuneena kookasta lintua. "En varmasti mene, jalkani on kipeä ja mahakin kramppaa." Tossavainen tuijottaa pelästyneen näköisenä Robinia. Oikeasti häntä ei satu mihinkään, hän vain hieman pelkää lintua, mutta ei haluaisi tunnustaa sitä Robinille.
Kuumeisen keskustelun jälkeen oli sotasuunnitelma valmis. Tossavainen pyydystäisi kalan, jolla linnun saisi houkuteltua kauemmaksi aarteesta. Kun linnun huomio kiinnittyisi muualle, pojat juoksisivat nappaamaan nopeasti aarteen ja kipittäisivät kallionkolon suojaan tutkimaan sitä. Suunnitelmasta innostuneena Tossavainen sukeltaa mereen toivoen, että löytäisi pian hyvän syötin lintua varten. Ihan kuin tilauksesta suuri pallokalaparvi lähestyy Tossavaista. Hän nappaa hännällään yhden pullean kalan ja palaa ylpeänä rannalle. "Voitko kuvitella, löysin virheettömän yksilön, juuri sopivan kokoisen, enkä edes joutunut kauaa metsästämään." Tossavainen hihkuu Robinille.
Tossavainen heittää kalan rannalle linnun lähelle. Kuluu tovi ja toinenkin, eikä lintu hievahda minikään. Kala ainoastaan on onnistunut sätkimään itsensä melkein takaisin veteen. Juuri kun kummankin kärsivällisyys alkaa loppumaan ja paikat puutumaan paikallaan olosta, lipuaa kaksi kaunista pastellinväristä joutsenta rantaan. Kun joutsenet pienen jaloittelun jälkeen jatkavat matkaa merelle, huomaa Tossavainen, että palmun juurella nököttänyt lintu on poissa. Se oli lähtenyt sinä aikana kun pojat olivat katselleet joutsenten puuhia. Innoissaan Tossavainen juoksee poukamalle aarteen luokse. "Mitä kummaa, tämähän on vain tylsä vanha pullo." Tossavainen hämmästelee kaivettuaan sen esille hiekasta. Pettyneenä hän meinaa heittää pullon menemään, mutta Robin ehtii nappaamaan pullon Tossavaiselta. Hän oli nimittäin huomannut, että pullon sisässä on jotain.
Robin nappaa pullon Tossavaisen kädesta ja alkaa avaamaan pullon korkkia. Pienen ponnistelun jälkeen korkki aukeaa ja pullon sisältä tippuu kauniisti koristeltu käärö, jonka sisällä on kirje. Robin lukee kirjeen ääneen:
Hei!
Olen Pen Cili.
Seitsemän vuotias.
Poika.
Minulla on kala, joka asuu huoneessani pienessä akvaariossa.
Tänään minulla on tylsää.
Siksi päätin kirjoittaa teille kirjeen ja piilotttaa sen tähän hienoon pulloon.
Toivottavasti pidätte tästä.
Terveisin,
Pen
p.s. laitoin pulloon myös siskoni lempirusetin, sen mintun värisen, kostoksi siitä, että hän rikotti aamulla MINUN pitkän junaradan.
p.p.s. Älkää kertoko hänelle, että se olin minä, joka sen rusetin nappasin hänen pöydältään, suuttuu muuten todella paljon.
Robin virnistää ja taittaa kirjeen kauniisti takaisin pulloon ja ojentaa rusetin Tossavaiselle, joka pohtii päivän tapahtumia mielissään. "Tänään oli hyvin hassu ja erikoinen päivä. Näimme Kookkaan linnun, kauniit joutsenet, nappasimme pallokalan, saimme pullopostia ja ihanan rusetin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit :)